Jukka Käyhkö
Maantieteen professori, Turun Yliopisto

Professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta on suomalaisen globaalimuutostutkimuksen pioneereja. ”Ei ole muuta tapaa yrittää katsoa maapallosysteemiä kuin kokonaisuutena. Samalla on kuitenkin huomattava, että kokonaisuus on äärimmäisen monimutkainen”, painottaa pitkän uran monitieteisissä tutkimushankkeissa tehnyt maantieteilijä.

”Ensimmäisenä suomalaisena yrityksenä globaalimuutoksen tutkimiseksi voidaan pitää suomalaista ilmakehänmuutosten tutkimusohjelmaa SILMUa, jota Suomen Akatemia rahoitti vuosina 1990–1995. Ohjelmassa kävi selväksi, että pelkkä ilmastotutkimus ei riitä globaalien haasteiden ratkaisemiseen, vaan näkökulmaa on laajennettava”, kertoo Jukka Käyhkö.

Tältä pohjalta Suomen Akatemia rakensi globaalimuutoksen tutkimusohjelman FIGAREn, jonka koordinaattorina Käyhkö toimi yhteensä neljä vuotta. FIGAREssa etsittiin luonnontieteellisiä, yhteiskunnallisia, taloudellisia ja teknisiä ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa globaalimuutokseen tai auttaa siihen sopeutumisessa. ”Ohjelmassa oli rahoittajina myös useita eri ministeriöitä ja TEKES, mikä paransi keskusteluyhteyttä heihin päin ja lisäsi tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta”, Käyhkö korostaa.

Haastavinta on ihmisten toiminnan mallintaminen

Käyhkön mukaan maapallosysteemiä on tutkittava myös kokonaisuutena, ja yhteyksien ymmärtäminen luonnonjärjestelmien ja yhteiskunnallisten järjestelmien välillä on äärimmäisen tärkeää. ”Kansainvälinen Future Earth -aloite kuvastaa tarvetta tehdä yhteistutkimusta; jo yli 20 vuotta on pähkäilty näitä kysymyksiä eikä niihin ole vielä vastattu”, esittää Käyhkö.

Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että kokonaisuus on äärimmäisen monimutkainen.

”Lopulta kaikki palautuu siihen, että vaikka saavuttaisimme parhaan mahdollisen tiedon luonnon tulevista muutoksista, haastavinta on ihmisen toiminnan mallintaminen ja ennustaminen. Ketkä valitaan päättäjiksi suurvaltojen seuraavissa vaaleissa, ja mitä siitä seuraa? Tapahtuuko Kiinassa demokratisoitumista? Kaikki tämä vaikuttaa globaalimuutokseen, ja on globaalimuutosta jo itsessään.”

Käyhkö muistuttaa, että ihmistoiminnan kaikkia vaikutuksia ei tunneta. Luonnollisen vaihtelun ja ihmisen aiheuttaman pakotteen erottaminen on hankalaa. ”IPCC:n raportit koostavat yhä tarkempaa kuvaa ilmastojärjestelmästä, mutta epätarkkuudesta emme koskaan pääse täysin eroon. Tästä huolimatta meidän olisi kyettävä ratkaisemaan isoja kysymyksiä, ennen kuin maapallon kantokyky ylittyy – ja toivon mukaan se ei ole jo ylittynyt!”, Käyhkö painottaa.

Globaalimuutostutkimus vaatii sekä syvyyttä että laajuutta

”Kun tutkimusalueena on koko maapallo, systeemi on valtavan monimutkainen ja nostaa eteen hankalia kysymyksiä – ollaan tieteen äärirajoilla”, korostaa Käyhkö.

Globaalimuutostutkimus vaatii eri tieteenalojen yhteispeliä, sillä kukaan ei voi kaikkien alojen erityisasiantuntija. Yhtäältä meillä on kapealla sektorilla syvälle meneviä ”vertikaalitieteilijöitä”, esimerkiksi hiukkasfyysikoita. Toisaalta meillä on ”horisontaalitieteilijöitä”, kuten maantieteilijöitä, joiden tavoitteena on ymmärtää laajoja kokonaisuuksia, luontoa ja ihmistä alueella. Käyhkö korostaa, että aidossa tieteidenvälisyydessä tarvitaan molempia: horisontaalitieteilijät voivat toimia sillan rakentajina ja kytkeä vertikaalitieteiden näkökulmia yhteen.

Käyhkö huomauttaa, että tutkijakoulutustakin on syytä kehittää tästä näkökulmasta. Globaalimuutoksen ymmärtämiseksi tarvitaan sekä spesiaalikursseja että yleissivistäviä opintoja .

Olemassa oleva tieto käyttöön

Globaalimuutostutkimuksen erityispiirteisiin kuuluu se, että pelkkä oireiden kuvaus ei riitä, vaan tarvitaan myös tietoa muutoksen syistä ja hoitokeinoista. Yhteistyö tutkimustiedon hyödyntäjien kanssa on ratkaisukeskeinen tutkimuksen elinehto. Tässä ollaan Käyhkön mukaan globaalimuutostutkimuksen vaikeimman kysymyksen äärellä. ”Mistä tiedämme, mitkä asiat oikeasti vaikuttavat maailman muutokseen?”, Käyhkö kysyy. Hyvä kehitys voi tyssätä äkilliseen konfliktiin. Ja kaikki tämä on muutosta.

”Me ihmiset toimimme arjessamme usein globaalinäkökulmasta haitallisesti, joskus tietämättömyyttämme, mutta monesti välinpitämättömyyttämme. Asenne on yhtä tärkeä kuin tieto. Tehokas maailman muutos lähtee sellaisista asioista, joista meillä ymmärrystä jo nyt”, Käyhkö huomauttaa.

Toisin sanoen monia haasteita voitaisiin selättää nykytiedolla odottamatta huippututkimuksen tuloksia. Parhaimmillaan tutkimus tietenkin tukee näitä mekanismeja, esimerkkeinä YK:n vuosituhattavoitteet ja kestävän kehityksen periaatteet, joiden on Käyhkön mukaan tärkeää pohjautua tutkittuun, yleisesti hyväksyttyyn tietoon.

Ihmisarvoinen elämä kaikille

Käyhkö nostaa tärkeimmäksi ratkaistavaksi globaalimuutoksen ongelmaksi hyvän ja ihmisarvoisen elämän kaikille. ”Valtaosalla maailman ihmisistä arkipäivän murheet ovat paljon suuremmat kuin huoli siitä, mitä maapallolle tulee käymään. Jos yksilön asiat eivät ole hyvin, hänellä ei ole resursseja välittää myöskään planeettamme hyvinvoinnista”, Käyhkö painottaa. Siksi esimerkiksi koulutus sekä naisten ja lasten oikeuksien parantaminen ovat keskeisessä roolissa - ja tietenkin ihmisarvoinen elämä sinänsä.

Kaiken tämän lisäksi on olennaista varmistaa, että globaali päätöksenteko onnistuu. Käyhkön mukaan meillä on nyt selvää päätöksentekovajetta. YK ei nykyisellään kykene tekemään vaikeita päätöksiä mm. turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeuden vuoksi. Lisäksi kansalliset intressit ja kansainvälinen kilpailuasetelma estävät sopimisen tai saavat etsimään porsaanreikiä sovituista, esimerkiksi päästövähennystavoitteista. Tässä onkin rohkean globaalimuutostutkimuksen paikka; ehkä maailmanlaajuisten instrumenttien ja sopimusten rinnalle tulisi saada entistä enemmän nopeita paikallisia mekanismeja, kunhan samalla huolehditaan paikallisten toimijoiden riittävästä tiedon tasosta. Motivaatio olisi jo valmiiksi kohdallaan.